”Ei ehdi tuuli nousta

  Kun jo varisevat kirsikankukat

  Niin lakastuu ihmisen tunteet

  Sana ystävä mielessä säilyy

  Mutta niinhän elämässä usein käy

  Hän katoaa maailmastasi

  Silloin surusi suurempi on

  Kuin kuoleman erottaessa”

-Pekka Tegelman: Ystävän Jättäessä (Kenkon mukaan)